Tuomari oli Milivoje Urosevic, Serbiasta.
Zornoi Iceman junnusert,VSP-JUNIORI,PU2
Bojai Ebonite sert,PN2 ,EESTIN MUOTOVALIO
Bojai Express sert,PU3, EESTIN MUOTOVALIO
Zornoi Illuzia junnusert,ROP-JUNIORI,PN1,VSP,EESTIN JUNIORIVALIO
Rop oli Hedin Frodo, onneksi olkoon. Frodo on hieno koira.
Oli mahtava päivä kaksilla sisaruksilla!
Minun olkapää leikattiin vajaa kaksi viikkoa sitten, ja trimmaus ei oikein sujunut sen takia. Kirsti oli ihana ja ajoi meille ennen lähtöä torstaina trimmaamaan Nitan, Merliinin ja Eliaksen. Kiitos Kirsti, en aina tietäisi mitä tehdä ilman sinua!!!
Pojat alla trimmauksen jäljiltä.
Merlin
Elias
Meitä lähti kaksi autollista, toisessa Kirsti ja minä sekä Iines,Merliin ja Nita ja toisessa Jani, Maarika Eliaksen kanssa.
Reissuun lähdin perjantaina puolenpäivän aikaan.Maarika ja Jani ajoivat suoraan Helsinkiin, minä Hämeenlinnaan Kirstin luo . Kirstin luona nopeasti kupit kahvia ja matka jatkui Helsinkiin. Olimme varautuneet ruuhkiin ja kyllä niitä olikin.
Laivaan päästiin aikamoisen odottelun jälkeen. Kun katseli autoja mitkä ajoi ohi, todettiin ettei montaa ollut Suomalaista. Ilmeisesti Eestiläiset työläiset palasivat kotiin viikonlopuksi.
Tallinnan satamassa oli vielä enenemmän ruuhkaa kuin Helsingissä. Kävi sääliksi välillä Jania Maarikan kanssa jotka koittivat ajaa perässä. Eestissä on ajaminen on oikea taidelaji, röyhkeys kannattaa.Ei voi jäädä arpomaan päästäisiinkö/mahdutaanko. Edes poliisit eivät olleet kohtelijaita autoilijoita,
kuin olimme keskellä risteystä. Eivät voineet päästää menemään. Edestä oli kurvattava.
Satamasta kuin päästiin pois rupesi liikennekin sujumaan. Sitten vaan kaupan kautta kohti hotellia. Kaupasta piti hakea juotavaa, sen verran janotti graavin lohen jälkeen. Olimme käyneet Kirstin kanssa seisovassa pöydässä laivalla syömässä.
Hotelli löytyi, matka tosin ei ollut niin nopea kuin ennen. Olivat päättäneet ruveta korjaamaan tietä n.10km ennen hotellia. Tie ei viimeksikään ollut hyvä, mutta nyt kuin koko asfaltti pinta oli poissa se muistutti perunapeltoa.
Tavarat huoneeseen ja koirien kanssa lenkille. Sateiseen pimeään metsään. Onneksi edes Kirstin avaimen perässä oli pieni taskulamppu. Siellä me sitten tyytyväisenä käveltiin pienen tuikun kanssa. Matkalla oli kuulunut vähän väliä koirien haukuntaa mutta kun se rupesi tulemaan lähemmäksi, meikäläinen kääntyi takaisin. Ilmoitin Kirstille, etten todella halua kohdata tässä valtiossa vartioivaa kaukkarilaumaa pimeässä märässä metsässä. Ja käsikin on sen verran kipeä etten varmaan edes puuhun pääse.Enkä luota juoksu lahjoihinikaan. On meikäläisellä vielä sen verran järkeä päässä.
Ilta meni porukalla minun huoneessa istuen ja parannellen maailmaa.
Aamulla olin 6 aikaa Kirstin huoneessa, lenkille,koirien tassujen kuivaus ja aamupalalle. Tai näin se oli suuniteltu. Kaikki toimi siihen aamupalaan saakka. Sitä ei ollut. Kaiken vääntämisen jälkeen saimme zompi nuorukaisen keittämään meille kahvia ja teetä. Maitoakin saatiin, riitti 3 kahvikuppiin. Ja kun Kirsti vielä kysyi leipää zompi toi puolikkaan pussin paahtoleipää ja antoi sen suoran Kirstin käteen. Meikäläinen ei enää voinut muuta kuin nauraa! Ei voita, ei makkaraa, ei mitään. Leipää pyysit ja sitä sait!
Hotellin pihassa piti vielä ennen lähtöä kuvata uusi lelu!
Ihan hotellin viereen on pari vuotta sitten tehty aika suuri tekojärvi. Nita koitti aamulla kertoa miten hauskaa sinneolisi mennä.
Näyttelypaikka löytyi helposti ja vähän kuin odotettiin kehätkin tehtiin. En voinut olla kuvaamatta kuinka lähelle Kirsti ajoi auton, ja kuvassa ei näy mutta kanttiini oli ihan auton takana.
Tuomarina oli joulupukkia muistuttava mies, kauhulla katselin kuinka edellisen rodun koirat eivät saaneet kuin eh:ta. Mustiksia oli ilmoitettu 8 kpl:ta. 3pentua ja 5 junnua/aikuista. Me saatiin kaikki mitä haluttiin. Hedin uros oli Rop, minkä tiesi jo ennen kehää. Tässä vaiheessa rupesi jo hymyilyttämään! Jännitys laukesi. Jee tuli kolme uutta valiota!!
Sitten oli pakko hyödyntää kaunista näyttelypaika ja ottaa ryhmä kuvia.
Helpompi Kirstin oli ajaa auto kehä viereen kun saada se pois sieltä. Vaati peruttamista ja veksaamista. Kun siitä selvittiin meikäläinenkin hyppäsi autoon ja jatkettiin pujottelua. Katsoin että edessä on iso pakettiauto takaluukku ylhäällä. Kysyin Kirstiltä, mahdutaanko alta? No ei sytyttänyt ennenkuin huomasi takaluukun olevan yläpuolellaan. Mahduttiin, mutta ei varmaan montaa senttiä jäänyt tyhjää väliin.
Ennen laivaan menoa aikaa riitti vielä käydä kaupassa metsästämässä punaista kukkoa ja rannalla kävelemässä koirien kanssa.
Vanhemmat sisarukset Nita ja Elias olisivat kumpikin mielellään menneet uimaan. Onneksi joku kerkesi aina kieltämään ensin.
Laivaan päästiin ja taas suuntasimme Kirstin kanssa syömään seisovaan pöytään. Laivassa oli tosi hiljasta ja niin oli myös seisovassa pöydässä. Olimme syöneet kylmän ja lämpimän ruuan ja istuskelimme juttellen pöydässä kunnes ruvettiin kuuluttamaan: Kirsti Pitkänen , Kirsti Pitkänen. Meikäläinen jo sielun silmissä näki, että koirat juoksevat pitkin autokantta. Eikun nopeasti infoon kerrosta alemmas. Huh, ei ollut mitään hätää, henkilökunta vain ilmoitti että auton ikkunat ovat auki. Juu ovat tarkoituksella, autossa on kolme koiraa. Ja takaisin syömään jälkiruokaa.
Kun olin päivän piruillut Kirstille elukasta mihin syttyi valo piti minunkin käydä sellainen ostamassa, vähän isompi tosin, TARULLE TULIAISEKSI!
Kiitos Maarika ja Jani matkaseurasta!
Ja Kirsti otetaan uusiksi ensi viikonloppuna eri kokoonpanolla. Kiitos jo etukäteen kun lähdet minua Tallinnaan viemään!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti