Tallinna 12.9.10

Tällä kerralla kokooonpano oli seuraavanlainen: Kirstin autossa oli Taru , Kirsti ja minä. Ja koirat mustat sisarukset Merlin ja Iines sekä valkoiset Amor ja Chilla. Marittan autossa lähti : Maritta ja Pauliina ja koirat Roosa ja Bandi.

Laitetaas nyt ensiksi kaikkien tulokset:
Aloitetaan mustista:
Tuomarina oli Gunnel Holm

Zornoi Icemann eli Merlin EH
Zornoi Illuzia eli Iines ERI,PN3
Antonio Banderas Skarb Serca eli Bandi ERI,PU2,Sert, EESTIN VALIO
Druzkaya Alyi eli Roosa ERI, PN2


Valkoisissa:
Tuomarina oli Nikolay Sedyh Venemaa/Russia
Fest Kieffer Antacia eli Chilla EH
Amor of White Energy eli Amor ERI,PU1,Sert,ROP,EESTIN VALIO

Minä ja Taru lähdettiin reissuun lauantaina puolenpäivän aikaan. Siitä sitten Kirstille ja matka jatkui kohti länsisatamaa.

Laivassa piti mennä tietysti syömään seisovaan pöytään. Onneksi ei kukaan ottanut kuvaa meikäläisen lohiannoksesta.








Tallinna oli paljon rauhallisempi kuin viikko sitten perjantaina. Silloin ei päästy koko satamasta ulos tuntiin. Niin nyt oltiin siinä ajassa käyty kaupassa ja päästy hotellille . Illalla käytiin taas lenkillä , meni kaksi valkoista ja kaksi mustaa. Eikä näkynyt eikä kuulunut kaukkarilaumaa. Nuoriso lauma kyllä pimestä metsässä käveli vastaan.Taskulapulla eroti hyvin kuin valkoiset,kun tulivat täysillä päin mutta Merliinin kanssa oli vähän toisin. Se poika ansaitsi lisää hejastimia. Ei riittänyt kaulapanta.

Tallinnassa oli maratooni ja se hiukan hankaloitti aamulla matkaa näyttely paikalle. Mutta hyvin löydettiin, välillä tosin meistä oli parhaiten kartalla Taru.



Mustissa olimme saaneet tuomari muutoksen ja mustikset arvosteli Gunnel Holm. Olin varma koko reissun että Merlin on liian kesken ja niin olikin . Täytyy miettiä jaksaisko tehdä vielä reissua, jos saisi Merliinille sen viimeisen junnusertin.

Esitin Bandin taas ja nyt ei ollut ihan helppo poika vietävänä, asiaan vaikutti osaksi kuin toinen uros tunkee perään liian lähelle.
Tuloksena hienosti uusi EESTIN VALIO!! Äijän poserauskuva alla.


Chilla sai kehästä Eh, karva on pahassa vaiheessa. Puolet koiraa on kokonaan ilman pohjavillaa ja toisessa puolessa sitä on paljon. Eikä venäläinen miestuomari lukeutunut Chillan suosikkeihin.






Amor sitten ottikin kaiken. Kuvassa on uusi Eestin valio tulossa pois kehästä Tarun kanssa.




Kuvia piti tietysti ottaa , mutta meikäläinen oli nyt mokannut .. en ollut ladannut kameran akkuja. Kuva sato jää tällä kertaa niukaksi. Ja osasta kuvia saan kiittää Kirstiä!


Koko ryhmä kuvassa, paitsi minä kameran takana.












Sisarukset istumaharjoituksissa puunrungon päällä.















Amor, jonka nimen eteen saadaan tästä eteenpäin laitta FI&S&EE CH


Hienoa Pappa ja Taru!





Ihan ei ilman kommeluksia selvitty tästä reissusta. Kirsti on ajanut Tallinnassa ruuhkassa, haettu uusia rittejä maratoonin takia jne. mutta nyt oli liikaa satamassa lähtöselvityksen puomi. Valitettavasti siitä jäi autoon ikävät naarmut. Tosin puomikin muutti muotoaan! Meikäläinen ei vaan vieläkään ymmärrä että mitä se puomi alhalla teki!!

Kiitos Marittalle ja Pauliinalle matkaseurasta.
Kiitos Kirsti taas! Teikäläisen kanssa on tuhottoman helppoa matkustaa. Kumpikin tietää miten toinen käytäytyy ja toimii.

Voimia Marja-Riitta.

Tallinna 4.9.2010

Laitetaan nyt ensin tulokset ja sitten kertomusreissusta kaikkineen sattumusten kanssa.

Tuomari oli Milivoje Urosevic, Serbiasta.

Zornoi Iceman junnusert,VSP-JUNIORI,PU2
Bojai Ebonite sert,PN2 ,EESTIN MUOTOVALIO
Bojai Express sert,PU3, EESTIN MUOTOVALIO

Zornoi Illuzia junnusert,ROP-JUNIORI,PN1,VSP,EESTIN JUNIORIVALIO

Rop oli Hedin Frodo, onneksi olkoon. Frodo on hieno koira.

Oli mahtava päivä kaksilla sisaruksilla!


Minun olkapää leikattiin vajaa kaksi viikkoa sitten, ja trimmaus ei oikein sujunut sen takia. Kirsti oli ihana ja ajoi meille ennen lähtöä torstaina trimmaamaan Nitan, Merliinin ja Eliaksen. Kiitos Kirsti, en aina tietäisi mitä tehdä ilman sinua!!!
Pojat alla trimmauksen jäljiltä.

Merlin


Elias


Meitä lähti kaksi autollista, toisessa Kirsti ja minä sekä Iines,Merliin ja Nita ja toisessa Jani, Maarika Eliaksen kanssa.
Reissuun lähdin perjantaina puolenpäivän aikaan.Maarika ja Jani ajoivat suoraan Helsinkiin, minä Hämeenlinnaan Kirstin luo . Kirstin luona nopeasti kupit kahvia ja matka jatkui Helsinkiin. Olimme varautuneet ruuhkiin ja kyllä niitä olikin.
Laivaan päästiin aikamoisen odottelun jälkeen. Kun katseli autoja mitkä ajoi ohi, todettiin ettei montaa ollut Suomalaista. Ilmeisesti Eestiläiset työläiset palasivat kotiin viikonlopuksi.
Tallinnan satamassa oli vielä enenemmän ruuhkaa kuin Helsingissä. Kävi sääliksi välillä Jania Maarikan kanssa jotka koittivat ajaa perässä. Eestissä on ajaminen on oikea taidelaji, röyhkeys kannattaa.Ei voi jäädä arpomaan päästäisiinkö/mahdutaanko. Edes poliisit eivät olleet kohtelijaita autoilijoita,
kuin olimme keskellä risteystä. Eivät voineet päästää menemään. Edestä oli kurvattava.

Satamasta kuin päästiin pois rupesi liikennekin sujumaan. Sitten vaan kaupan kautta kohti hotellia. Kaupasta piti hakea juotavaa, sen verran janotti graavin lohen jälkeen. Olimme käyneet Kirstin kanssa seisovassa pöydässä laivalla syömässä.

Hotelli löytyi, matka tosin ei ollut niin nopea kuin ennen. Olivat päättäneet ruveta korjaamaan tietä n.10km ennen hotellia. Tie ei viimeksikään ollut hyvä, mutta nyt kuin koko asfaltti pinta oli poissa se muistutti perunapeltoa.

Tavarat huoneeseen ja koirien kanssa lenkille. Sateiseen pimeään metsään. Onneksi edes Kirstin avaimen perässä oli pieni taskulamppu. Siellä me sitten tyytyväisenä käveltiin pienen tuikun kanssa. Matkalla oli kuulunut vähän väliä koirien haukuntaa mutta kun se rupesi tulemaan lähemmäksi, meikäläinen kääntyi takaisin. Ilmoitin Kirstille, etten todella halua kohdata tässä valtiossa vartioivaa kaukkarilaumaa pimeässä märässä metsässä. Ja käsikin on sen verran kipeä etten varmaan edes puuhun pääse.Enkä luota juoksu lahjoihinikaan. On meikäläisellä vielä sen verran järkeä päässä.
Ilta meni porukalla minun huoneessa istuen ja parannellen maailmaa.
Aamulla olin 6 aikaa Kirstin huoneessa, lenkille,koirien tassujen kuivaus ja aamupalalle. Tai näin se oli suuniteltu. Kaikki toimi siihen aamupalaan saakka. Sitä ei ollut. Kaiken vääntämisen jälkeen saimme zompi nuorukaisen keittämään meille kahvia ja teetä. Maitoakin saatiin, riitti 3 kahvikuppiin. Ja kun Kirsti vielä kysyi leipää zompi toi puolikkaan pussin paahtoleipää ja antoi sen suoran Kirstin käteen. Meikäläinen ei enää voinut muuta kuin nauraa! Ei voita, ei makkaraa, ei mitään. Leipää pyysit ja sitä sait!



Hotellin pihassa piti vielä ennen lähtöä kuvata uusi lelu!







Ihan hotellin viereen on pari vuotta sitten tehty aika suuri tekojärvi. Nita koitti aamulla kertoa miten hauskaa sinneolisi mennä.









Näyttelypaikka löytyi helposti ja vähän kuin odotettiin kehätkin tehtiin. En voinut olla kuvaamatta kuinka lähelle Kirsti ajoi auton, ja kuvassa ei näy mutta kanttiini oli ihan auton takana.



Tuomarina oli joulupukkia muistuttava mies, kauhulla katselin kuinka edellisen rodun koirat eivät saaneet kuin eh:ta. Mustiksia oli ilmoitettu 8 kpl:ta. 3pentua ja 5 junnua/aikuista. Me saatiin kaikki mitä haluttiin. Hedin uros oli Rop, minkä tiesi jo ennen kehää. Tässä vaiheessa rupesi jo hymyilyttämään! Jännitys laukesi. Jee tuli kolme uutta valiota!!

Sitten oli pakko hyödyntää kaunista näyttelypaika ja ottaa ryhmä kuvia.




Helpompi Kirstin oli ajaa auto kehä viereen kun saada se pois sieltä. Vaati peruttamista ja veksaamista. Kun siitä selvittiin meikäläinenkin hyppäsi autoon ja jatkettiin pujottelua. Katsoin että edessä on iso pakettiauto takaluukku ylhäällä. Kysyin Kirstiltä, mahdutaanko alta? No ei sytyttänyt ennenkuin huomasi takaluukun olevan yläpuolellaan. Mahduttiin, mutta ei varmaan montaa senttiä jäänyt tyhjää väliin.





Ennen laivaan menoa aikaa riitti vielä käydä kaupassa metsästämässä punaista kukkoa ja rannalla kävelemässä koirien kanssa.

Vanhemmat sisarukset Nita ja Elias olisivat kumpikin mielellään menneet uimaan. Onneksi joku kerkesi aina kieltämään ensin.










Laivaan päästiin ja taas suuntasimme Kirstin kanssa syömään seisovaan pöytään. Laivassa oli tosi hiljasta ja niin oli myös seisovassa pöydässä. Olimme syöneet kylmän ja lämpimän ruuan ja istuskelimme juttellen pöydässä kunnes ruvettiin kuuluttamaan: Kirsti Pitkänen , Kirsti Pitkänen. Meikäläinen jo sielun silmissä näki, että koirat juoksevat pitkin autokantta. Eikun nopeasti infoon kerrosta alemmas. Huh, ei ollut mitään hätää, henkilökunta vain ilmoitti että auton ikkunat ovat auki. Juu ovat tarkoituksella, autossa on kolme koiraa. Ja takaisin syömään jälkiruokaa.
Kun olin päivän piruillut Kirstille elukasta mihin syttyi valo piti minunkin käydä sellainen ostamassa, vähän isompi tosin, TARULLE TULIAISEKSI!

Kiitos Maarika ja Jani matkaseurasta!

Ja Kirsti otetaan uusiksi ensi viikonloppuna eri kokoonpanolla. Kiitos jo etukäteen kun lähdet minua Tallinnaan viemään!!