Gällivare 10-11.7.2010

Matka alkoi puoli kuuden aikaa perjantai ilta meiltä. Autoon lastattiin mukaan 3 ihmistä ,Maarika,Taru ja minä sekä 3 koiraa Amor ,Elkku ja Nita. Vähän hirvitti kun tiesi että kilometrejä on edessä paljon, n.tuhat ja tiesit aamuksi on perillä oltava jos kehään haluat mennä.
Viime vuonna kun olin Kirstin kanssa viimeiset parisataa kilometriä olivat hirveitä,tie oli järkyttävässä kunnossa. Onneksi joku jostain tiehallinnosta oli tehnyt jotain ja sai laskea menemään.
Porista lähti perhe paria tuntia aikaisemmin kohti Gällivarea, soitettiin matkalla muutamia kertoja ja he olivat saaneet kunnon sateita pisin matkaa. Meikäläistä onnisti ei satanut vettä koko matkan aikana eikä näkynyt poroja. Kettuja tosin niidenkin edestä.



Perillä oltiin neljän aikaa aamusti. Koitettiin nukkua autossa. Maarika ja Taru siinä jotenkin onnistui. Minä en saanut unta ja lähdin kävelemään koirien kanssa. Näyttelypaikan keskellä on lampi ja jo viime vuonna koitin kuvata mustajoutsen pariskuntaa. Viiden aikaa aamulla oli rauhallista ja joutsenet tulivat tosi lähelle ihmettelemään minua ja koiria. Olivat ne kauniita.



Kehät alkoivat lauantaina kymmenen aikaa. Ennen mustia oli 22 koiraa. Näyttelyyn oli ilmoitettu kolme mustaa, mutta toista valio urosta ei näkynyt.
Kuvassa "neidit" ovat keskittyneitä ennen kehää.



Nita oli Rop ja sai Cacibin , Elkku oli VSP saaden myös Cacibin.


Kuvassa Nita on ryhmässä Tarun kanssa.
Kuvassa on myös Anitta Lorun kanssa,joka voitti ryhmän, ollen myös BIS2.





Ajelimme Gällivarassa ja pakko oli ottaa kuvia tunturin laelta.
Kuvassa Amor ja Taru.







Sitten Elkku ja Maarika.



Porukka oli ehtoosti tosi väsynyt , ei paljon puhetta kulunut kun pääsimme hotellihuoneeseen. Meikäläinen sammui varmaan ensimmäisenä. Aamulla kello soitti kuudelta, ei olisi jaksanut nousta vaikka oli nukkunut 9 tuntia putkeen.


Sunnuntaina oli vuorossa Amor. Kuvassa herra pappa kehässä Tarun kanssa.






Amor oli PU1 ja sai Sertin. Ollen VSP.
Rop oli myös Suomesta FI JV-o6 FI&EE CH Mihela's Gentle Miracle.
Kumpikin tuli myös Ruotsin valioksi.


Sitten alkoi se kotimatka, Suomesta sain puheluita että kuumaa riittää. Mietin miten koirat kestää matkan. On juu autossa ilmastointi, mutta ei todellakaan mikään hirveän tehokas.



Matkalla Ruotsin puolella pysähdyimme ottamaan kuvat koirista ruusukkeiden kanssa ja uittamaan ne .


Ensimmäisenä Nita.





Sitten Amor joka tuntuu sanovan,enkö olekkin hyvä poika?






Ja viimeisin ruusuke kuvissa Elkku.








Uitettiin kaikki koirat ennenkuin jatkettiin matkaa. Tosin Nitaa oli vaikea saada pois joesta. Välillä pelkäsin että ui niin kauas että virta vie.







Viimeiseksi täytyi vielä napata kuva napapiiriltä.








Koirat jaksoivat kotimatkan hyvin. Auttoi uitto ja se ilmastointi sekä juotettiin herrasväkeä paljon. Tosin niin tuli itsekin juotua.
Kotona oltiin yöllä kahden aikaa. Kyllä oma sänky tuntui mukavalta!