lauantai 22. elokuuta 2009

Musta pilvi

Jos hetken paistoi aurinko Panelian perämettään, ei paista tällä hetkellä!Tai ainakin on pilvistä.
Minä loukkasin käteni töissä 10.8, vuorostaan meni oikea olkapää. Nyt odotetaan kirurgin konsultaatiota. Nyt vain opiskellaan käyttämään vasenta kättä. Uskomattoman tyhmät asiat ovat vaikeita esimerkiksi sukkien jalkaan laitto. Nyt on haettu huushollista kaikki löysävartiset sukat. No niinkun joka asiassa tässäkin on positiivisiä asioita. Koirat on varmaan tyytyväisiä, minä olen kotona ja mettälenkkien pituudet on vaan kasvanut. Alek ei ole tyytyväinen kun tottisharjoitukset jäivät tauolle . Herra koittaa ehdottaa seuraamista, kapulan tuomista jne.

Kuvissa nuori herra ,kun kaikki oli vielä hyvin!

Geissan varsa, Hurmuri sairastui toukokuun lopussa maabakteereihin lukeutuvaan Rhodokokkiin.

Siitä alkoi lääkitys parikertaa päivässä ja säännöllisin väliajoin verikokeilla seuranta. Tautiin kuului parempia päiviä ja huonompia. Lääkitys toi myös haasteita elämään varsalta se vei lämmönsäätelykyvyn ja emälle lääkkeet olivat hengenvaarallisia. Eli aina piti ajatella mikä on sää ennenkun lähti pois tontilta, kuka ottaa Hurmurin äitinsä kanssa sisälle. Lääkettä antaessa vahdit että kaikki menee suusta alas, pyyhit suupielet puhtaaksi, et koske lääkekäsin äitiin. No sekä minä antajana kehittyin kesän aikana ja Hurmuri kehittyi pistäessään hanttiin
Heinäkuun lopussa verikokeet olivat puhtaat. Voi luoja mikä riemu!
Olin hetken jo katsonut Hurmurin takakinnertä, siellä näytti olevan ihan kun luuliika nivelen alapuolella. Mitä siinä muuta kun taas matka klinikalle. Kävimme klinikalla 19.8. Tulos ei ihan ollut sellainen kun luulin. Hurmurilla oli massiivinen uudisluumuodostus kintereen alimmissa nivelraoissa sekä kintereen alimmissa liukunivelissä pitkälle edennyt nivelrikkomuutos. Ei ollut vaihtoehtoa mitä tehdään.

Oli aika päästä irti ja lopettaa Hurmurin kärsimykset.
Tämä päivä on niitä vaikeita päiviä mitä vaan väkisin tulee jos on eläimiä.

Eräs vanha kasvattaja sanoi minulle joskus kauan sitten, "niin kauan kuin sattuu kannattaa kasvattaa, sitten kuin ei enää satu voi lopettaa!"

Välillä ne kyyneleet kuuluvat elämään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti