Hamarin kv-näyttelyssä Norjassa 3.10.09
Alek ja Doris tyhjensivät pöydän.
Doris oli ROP ja Alek VSP. Kumpikin sai Sertit ja Cacibit.
Kuvassa herrasväki Ruotsin ja Norjan rajalla.
Loppu tulos oli hyvä,alku vaan tuotti vaikeuksia oikein kunnolla.
Silloin kun rupesimme miettimään Norjan ja Ruotsin reissua piti lähteä Alekin ja Darjan kanssa. Käydä sekä Norjassa että Ruotsissa. Näyttelypaikat vaihtui(eikä johtunut meistä) koira vaihtui matkan varrella. Ja Kirsti työllisti matkatoimistoa ja Norjan kennelliittoa.
No matkaan päästiin torstaina 1.10 kokoonpanolla Kirsti, Doris, Alek ja minä. Ensimmäisenä yönä laivassa minulle rupesi lyömään flunssa päälle oikein kunnolla. Ruotsiin kun pääsimme alkoi apteekin metsästäminen. Onneksi sellainen löytyi!Olin oikein hyvää seuraa koko ajo matkan Norjaan .
Kirsti yleensä kun päättää jotain se toteutuu. No hän päätti käyttää matkan Alekin noutokapula harjoituksiin. Alekkia on koko ikä Ranskassa kielletty ottamaan mitään suuhunsa. Sitä ei ole ihan helppo muuttaa.
Norjassa majapaikka löytyi pienen hakemisen jälkeen. (nuo tietyöt vähän haittaavat) Huone oli pieni tai pikkemmin täynnä, portaat kapeat liukkaat ja tekivät vielä mutkan. Mietin miten ikinä saadaan koirat huoneeseen. Huoneen suihku pieni koppi. Illalla viimeiseksi siirsimme huoneessa huonekaluja , että Kirstillä olisi edes vähän tilaa kuivata ja trimmata Doris. Aamulla viideltä ylös ja koirien kanssa ulos. Kirsti kyllä sanoi että nuku vaan mutta jäin ihmetellen seuraamaan miten hän saa Doriksen pestyä. Doris tuli pestyä ja föönättyä. Valo ei vaan trimmaukseen meinannut riittää.
Onneksi näyttely paikka ei ollut kaukana. Ja kun illalla olimme reitin katsoneet jo valmiiksi ei siihen aamulla paljon mennyt aikaa.Kirsti meni ensikksi kehään Alekin kanssa ja kun se oli arvosteltu otti lennossa Doriksen. Kehäsihteeri toi minulle kehän laidalle nauhat ja Cacib lapun . Missä Sertti? Siinä vaiheessa en kerinnyt siihen puuttua. Kehän jälkeen kun saimme arvostelut rupesin niitä tutkimaan. Niin se oli koirat ei ollut saanut sertejä. Pienen keskustelun jälkeen kehäsihteereiden kanssa ne sertit tulivat. Hetken päästä kehäsihteeri toi vielä Alekille Norjan valio ruusukkeen. Ei Alekista nyt Norjan valiota tullut, mutta en myös ruusuketta palauttanut! Kehän laidalla oli meitä seuraamassa Darjan veljen Diselin omistaja ja Darjan ja Alekin tulevan pennun omistajaperhe. Kävimme katsomassa Diseliä ulkona. Voi luoja mitkä lihakset! Todella ilonen kaveri.
Kiertelimme porukalla näyttelyaluetta kävimme kahvilla ja jatkoimme taas kojujen tutkimista. Kirsti on yllätyksiä täynnä, viedään koirat kuvaukseen. No sitä minä ainakaan en laita hanttiin. Kuvista tuli upeita, vaikka Alek koitti osoittaa ettei tämä nyt ole hänen arvolle sopivaa. Ryhmiin ei jääty, onneksi. Lähdimme ajamaan lumisateen alta kohti Ruotsia. Tiet oli täynnä vettä meikäläisen olo oli järkyttävä ja Kirsti koitti taiteilla tiellä.
Sunnuntai aamuna melkein 12 tunnin yö unet nukuttuna rupesi meikäläinenkin nauttimaan reissusta. Olimme ollut yötä Karlstadin lähistöllä pari sataa vuotta vanhassa herraskartanossa. Ennen aamupalaa kävimme vähän kävelemässä koirien kanssa. Ja Doris sai aikaiseksi että aamu alkoi naurulla. Doris löysi talon kissan ja kuvitteli sen menneen puuhuun. Pahka puussa ilmeisesti oli hänen mielestä kissa. Rouva ei vaan meinannut ymmärtää miten asia oikein oli.
Aamupala nautittin päärakennuksessa, tuntui melkein että söi museossa kynttilän valossa.
Meillä oli sunnutai päivänä ruhtinaallisesti aikaa ennen laivan lähtöä. Pysähdyimme heti katsomaan herraskartanon vieressä olevaa kirkkoa.
Sattumalta löysimme mahtavat lenkki polun. Ja minäkin pystyin kävelemään yli tunnin. Doris järjesti lenkillä lisää naurua hän löysi ison muovisen ämpärin. Siitä riitti
rouvalle puuhaa hetkeksi aikaa.
Tukholmaan oli matkaa reilu 300kilometriä. Siihen matkaan mahtui monta auki olevaa kauppaa. Tavaraa tuli ostettua, onneksi Kirstillä on pakettiauto. Hevostarvikkeet olivat parhaimmillaan yli puolet halvempia kun Suomessa.
Vielä kerran kapula harjoitukset ennen laivaan menoa. Ja kyllä matkalla edistystä tapahtuikin. Tästä on hyvä jatkaa.
Laivassa yöllä heräsin että on ahdasta Alek makasi jaloissa ja Doris puoliksi minun päällä. Laiva keinui ja rymisi. Nuku siinä sitten. Onneksi rauhottui kun päästiin avomereltä pois.
Aamulla 5.10 7.30 olimme Turun satamassa. Jo matkalla Forssaan rupesimme miettimään seuraavaa reissua.
Kiitos Kirsti matkasurasta ja pusuta Dorista minun puolesta.
