Olen puhunut eri kasvattajien kanssa aiheesta paljon ja Kirsti on laittanut ajatukset sanoiksi. Allaolevan tekstin allekirjoitan täysin kasvattajana.
Esipuhe
Siittiöissä ja munasoluissa on puolet ( 39) normaalien solujen ( 78) kromosomien
määrästä. Siittiön hedelmöittäessä munasolun siirtyy sen kromosomien
DNA-ketjut ja ketjun osana olevat tiettyä ominaisuutta koodaavat osat
(geenit) munasoluun. Puolet kasvavan munasolun kromosomeista tulee
isältä ja puolet äidiltä. Tässä kohtaa puhumme kahdesta huomionarvoisesta
termistä: satunnaisesta kromosomien ja geenien valikoitumisesta sukusolujen
muodostumisen yhteydessä sekä
tilastollisesta todennäköisyydestä, jota
periytyminen noudattaa ( täyttyy siis vain hyvin suurten määrien kohdalla).
Koira kantaa perimässään yli 500 erilaista sairautta. Osa sairauksista on ns.
resessiivisesti periytyviä, joka tarkoittaa sitä, että terve geeni voittaa ja suojelee
sairasta geenipariaan eikä eläin sairastu. Osa sairauksista on dominoivasti
periytyviä ja esiintyessään jo yksinkertaisina saa sairauden aikaiseksi. Osa
geeneistä on ns. letaaligeenejä eli joko yksin- tai kaksinkertaisina merkitsee
elinkelvottomuutta; sikiö, pentue, suurin osa pentueesta kuolee ( syntyy
kuolleena tai kuolee vääjäämättä lyhyen ajan sisällä). On ajateltu, että
elinolosuhteiden rajun ja yhtäkkisen muutoksen keskellä ns. geenivirheelliset
eläimet saattavatkin olla niitä, jotka selviytyvät ja pelastavat eläinlajin
sukupuutolta.
Sellaisten eläinten pariutuminen keskenään, jolla on paljon samoja geenejä (
sukulaiset) lisää samaan ominaisuuteen samalla tavalla vaikuttavien geenien
määrää. Sukusiitoksella pyritään niiden geenien lisäämiseen , jotka lisäävät jotain
toivottua ominaisuutta. Ihan yhtä varmasti myös haitalliset geenit esiintyvät
kaksin(monin) kertaisina. Tämä on syy miksi sukusiitos ei ole eläinpopulaation tie
terveyteen ja elinkelpoisuuteen.
Luonnossa eläimen ensisijainen ja ainoa tehtävä on perimän siirtäminen
seuraavalle sukupolvelle; lajin säilyttäminen. Luonnossa populaation
monimuotoisuus ja geenipoolin laajuus on avain selviytymiseen. Kannassa piilossa
olevat sairaudet pysyvät piilossa ja niiden kantajat pääsevät siirtämään muita
arvokkaita geenejään seuraavalle sukupolvelle kun haitallisten geenien suojana
on terve geeni.
Hyperuricosuria
Hyperuricosuria on perinnöllinen sairaus ( taipumus), joka aiheuttaa virtsan
kiteytymistä; sakan, hiekan tai pahimmassa tapauksessa kivien muodossa. Kaikki
virtsakivet eivät suinkaan uraattikiviä, vaan löytyy myös oksalaatti ym. kiviä,
jotka ovat ihan eri geenien aiheuttamia sairauksia. Perimältään sairailla koirilla on
lisääntynyt riski sairastua tähän tautiin, jonka oireiden esilletuloon vaikuttaa esim
ruokinta. Tässä voisi sairauden tilalla puhua paremminkin taipumuksesta.
Koirat voivat olla perimältään kolmenlaisia:
1) N/N normaalin geenin suhteen homotsygootti = terve
2) N/HU HU/N heterotsygootti eli ns. kantaja HU-taudin suhteen=terve
3) HU/HU perimältään homotsygootti sairautta aiheuttavan geenin suhteen.
Suurin osa= terve, pienellä osalla oireita. Koirat ovat yleensä ilmiasultaan terveitä,
mutta kaikki jollakin tavalla hyperuricosuriasta kärsivistä koirista ovat
perimältään HU/HU. Osa sairastuneista joudutaan operoimaan, suurin osa selviää
erikoisruokavaliolla.
Jalostussuunnitelma
Koiran perimässä on siis yli 500 erilaista sairautta. Keskittymällä yhden taudin
poistamiseen saatamme ymmärtämättömyyttämme tehdä tilaa kolmelle uudelle
taudille, jotka ovatkin paljon haitallisempia. Dysplasioidenkin vastustamisessa on
rajattu vain kaikkein sairaimmat koirat pois jalostuksesta ( lonkat E ja kyynärpäät
3). Paljon enemmän vahinkoa teemme rodulle kaventamalla geenipoolia kerralla
peruuttamattomasti, saamalla esiin monta uutta ( yksikin tosi paha riittää)
tappavaa tautia, jolloin geenipoolin vajetta on mahdotonta edes myöhemmin
korjata. Kannasta hävitettyjä geenejä ei voi saada takaisin ilman roturisteytyksiä (
eikä aina niidenkään avulla).
Vastuullista kasvattamista on kannan ( jalostuskoirien) tutkiminen, asiallisen
tiedon antaminen ja yhdistelmien suunnittelu niin, että ilmiasultaan sairaiden
koirien osuus minimoitaisiin. Kaikki yhdistelmät, missä toisena osapuolena
on N tuottavat vain tämän taudin suhteen terveitä koiria. Yhdistelmä , jossa
yhdistetään kantajat tuottaa 75 % osaksi ilmiasultaan varmuudella terveitä koiria (
N/N, HU/N, N/HU). Lopuista HU/HU-perimäisistä eli kohonneen riskin omaavista
koirista vain hyvin harva sairastuu ( siihenkin vaikuttaa ympäristötekijät kuten
ruokinta).
HU-taudin suhteen kantajayksilöiden perimää ei voi hävittää eikä
geenipopulaatiota perustaa muutamien N/N-koirien
tai terve/kantaja –
yhdistelmiin. Vastuullisuutta ja ”rakkautta rotuun” on pitää huoli rodun
tulevaisuudesta. Maailmalla on monia esimerkkejä siitä kuinka kapea-alainen ja
lyhytnäköinen vain yhteen ominaisuuteen keskittyminen jalostuksessa on vienyt
populaation tuhon partaalle. Joskus on ollut kyse suoranaisesta kuoliniskusta.
Vastuullisena pitkäntähtäimen suunnitelmana on varovainen jalostuskoirien karsiminen, tilanteen aktiivinen seuraaminen ja arviointi. Jalostuksessa ollaan käyttämättä ainakin sairas/sairas ( HU/HU -HU/HU ) yhdistelmää ja mahdollisesti sairas/kantaja ( HU/HU - HU/N) yhdistelmää. Muutaman vuoden päästä kartoitetaan tilanne uudelleen jatkotoimenpiteitä varten.
Vastuullisuutta on tehdä maltillisia jalostussuunnitelmia ja toimia yhteistyössä
toisten kasvattajien kanssa oman rotunsa hyväksi. Vastuullisuutta on olla
toteuttamatta yltiöpäisiä oman edun tavoitteluun tähtääviä suunnitelmia, joiden
tuho voi myöhemmin osoittautua peruuttamattomaksi.
Vastuullisuutta rotua kohtaan on myös asiallisen tiedon jakaminen, rodun
myönteisen julkisuuden lisääminen ja ne mielikuvat, joita luo omasta rodustaan,
omaa rotua harrastavista ihmisistä ja muista kasvattajista ympäröivälle
yhteiskunnalle .
Koira on kokonaisuus, jossa kokonaisterveys, luonne ja se, että koira vastaa sille
asetettuja odotuksia ovat niitä määreitä, jotka tekevät koirasta hyvän. Mikä on
hyvä ja kuka sen määrittelee ? Onko se ulkomuototuomari, joka näkee koiran 2
min ajan kehässä ? Onko se koetuomari, joka arvioi koiraa 5-30 min ajan ? Vai
voisiko ihan ”tavallinen ” ihminen, joka elää koiransa kanssa 24 /7 10 vuoden ajan
olla asiantuntija oman koiransa hyvyyden määrittelyssä ?
2012 Kirsti Pitkänen
0 kommenttia:
Lähetä kommentti